perjantai 8. kesäkuuta 2018

Ruuhkaa Männistöllä

Keravan Taitokolmio on kutsunut Kimmo ja Marika Lasasen kesäkuun vierasopeiksi. Tehopari opettaa tangoa, chachaa ja rumbaa kolmena juhannusta edeltävänä maanantaina Männistön kesälavalla Kellokoskella.

Ensimmäinen kolmetuntinen oli pyhitetty tangolle ja chachalle. Tapansa mukaan (tai keravalaisten toiveesta) Kimmo keskittyi tanssitekniikkaan. Tangon tekniikkajippoja pystyin vielä jotenkin omaksumaan, mutta chachan opit menivät osin yli hilseen. Ymmärrän mihin chachan liikehdinnässä pitäisi pyrkiä, mutta sen toteuttaminen omassa chachassani on vielä valovuosien päässä. Mutta useampi minua kokeneempi tanssija rauhoitteli ja muistutti kaiken uuden ottavan aikaa.

Tango-osiossa harjoiteltiin askeltekniikkaa, vartalon kiertoja ja vienti-seuraamista. Kun astuu pitkiä askelia, tukijalalta ponnistus ja vartalon vastakierto ovat voimakkaita, mutta lyhyitä askelia otettaessa ponnistus ja kierto voivat olla hienovaraisempia. Edetessä askeleelta toiselle liikettä ei pysäytetä, vaikka se hidastuukin. Ja askeleiden välissä vartalon liikevoiman annetaan relata ja vastakierron purkautua eli vartalolinja on suoraan kohti menosuuntaa ja paino tukevasti uudella tukijalalla.

Vienti-seuraamista harjoiteltiin vartalokontaktissa ilman käsiä. Älyttömän vaikeaa - vaatii seuraajalta tukevaa nojaa eikä yhtään varaslähtöä. Ohiaskelissa Kimmo muistutti meitä ylävartalon kierron lisäksi kääntämään jalkateriä kohti paria.

Kimmon mukaan chachassa tärkeintä on vartalon isolaatio ja rotaatio - jeejee. Jos tangon vienti-seuraamisharjoitus tuntui vaikealta, niin chachan oikean liikkeen löytyminen oli minulle lähes mahdotonta. Jotenkin pystyin vielä hahmottamaan sivusuuntaan tapahtuvan kylkien liikkeen ja vartalon ns isoloinnin, mutta lantion oikeaoppinen rotaatio (pyöritys?) ja selän rento ja veto-vasteen tahdittama liikkuminen oli minun vanhalle vartalolleni liikaa. Kimmon kanssa tanssiessani hän toistuvasti kehoitti minua rentouttamaan selkääni: ”Käteni tuntee vain kivikovat, joustamattomat selkälihaksesi. Eihän relaamisen niin vaikeaa pitäisi olla...” Mutta kun se vaan on :):) Ystävällisesti kannustaen hän yritti tukea minua liikuttamaan enemmän ylävartaloani myös kohti/pois-suunnassa. Kimmon sitkeän kannustuksen perusteella haluan ajatella, että edes hän uskoi siihen, että jonain päivänä minäkin saan selkälihakseni liikkumaan :):)

Kimmon ja Marikan treeni oli kerännyt lavan täyteen väkeä - ruuhkaksi asti. Onneksi, sillä hellesäiden muututtua normaaliksi Suomi-kesäksi ihmismäärä tarvittiin lämmittämään koleaa ulkolavaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti