Kiintymykseni ja innostukseni tavalliseen suomalaiseen lavatangoon jatkuu, tai sanoisin että vahvistuu jatkuvasti. Tangoihastukseni yltää myös perustangoa rikkoviin ja muita tansseja hyödyntäviin ns. fuusiotangoon ja tangoboleroon. Ja nykyään jopa Tahvanaisen vanhaan tangoon. Periaatteessa tykkään myös upeasta ja sensuellista argentiinalaisesta tangosta, mutta se vaatii sellaista taitoa, tasapainoa ja liikkeen hallintaa, että ikäni ja kuntoni huomioiden sen oppiminen tuntuu liian haastavalta.
Onneksi pääsin taas torstaina Kimmo ja Marika Lasasen kolmetuntisiin tangojatkoihin Espoon vpk-talolle. Yllättävän paljon väkeä ja pieni tila - ei hyvä koronakombo, mutta selvisin jotenkin kun tanssin (korona-tapani mukaan) paria vaihtamatta. Treenaajista noin puolet vaihtoi paria entiseen malliin ja puolet (sellaisistakin jotka ei-korona-aikaana vaihtavat paria) pitäytyi tanssimaan koko illan vain yhden viejän/seuraajan kanssa.
Tällä kertaa Kimmo oli päättänyt kerrata jatkoryhmäläisten kanssa tangon perusaskelta lähtien perusperusteista eli askeltamisesta, vartalonkierrosta ja tanssiasennosta. Ja tekipä taas hvvää.
Minä aikakin tykkäsin tosi paljon. Tosin illan päätteeksi Kimmo epäili, oliko liian pitkään vain kävelyttänyt porukkaa ympäri salia. Minulle ainakin sopi enemmän kuin hyvin, että treeni-illan kaksi ekaa tuntia keskityttiin ponnistamaan tukijalalta, luottamaan lapatukeen, rentouttamaan hartiat ja olkapäät, hakemaan ylävartalon kiertoa keskivartalosta, tuntemaan niin oman kuin viejän/seuraajan vartalon kevyt vaste ja tanssimaan koko ajan kohti paria. Musiikin, liikkeen ja tunteen viemänä :)
Ja etsimään lempeää suhtautumista omiin ja viejän ”virheisiin”. Tässä en tosin täysin torstainakaan onnistunut. Mutta ehkä sekin on anteeksiannettavaa. Useastihan onnistuin ja monessa myös me onnistuimme - yhdessä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti