Pitkästä aikaa pääsin tanssitreeneihin! Matka ja muut jutut ovat pitäneet kiireisenä. Keskiviikkona palasin Kreetalta ja torstaina piti heti päästä tantsuumaan. Yllättäen sopivat vaihtoehdot olivatkin vähissä. Lopulta päätin mennä Maija Astikaisen jatkobuggiin Puistokulmaan - en niinkään itse buggin, vaan Maijan torstaitreenien osaavien viejien ja kivan tunnelman takia.
Viejät ja tunnelma eivät pettäneet - joskin viejiä oli poikkeuksellisen vähän. Eikä buggikaan päässyt yllättämään - se tuntui edelleen jähmeältä ja epämukavalta. Buggin maatuva askel ei vain tahdo minulta luontua. Kroppa tuntuu epätoivoisesti harppovalta pökkelöltä. Tuntuu kuin koko ajan tanssisi epämukavuusalueellaan. Ja kuitenkin buggin pitäisi olla letkeä, leikittelevä ja helppo - iisien ruotsalaisten iisibiisi. Tanssi joka on vain kävelyä...
Jotain treeneistä jäi sentään mieleen. Yksi viejistä pyysi ystävällisesti, että en aktiivisesti nostaisi kättäni kun hän viejänä nostaa minun kättäni. Siitä tulee kuulemma tunne että yrittäisin viedä. Ja uskon, että välillä teen näin ja että se häiritsee vientiä. Samaan asiaan varmaan viittasi buggiguru Tommi Koivula, kun hän kerran kehoitti minua rentouttamaan tanssiessani enemmän olkavarsia.
Tiedän buggin perusasiat: varpaalta kantapäälle, maata kohti, paino joka askeleelle, kantapää maahan, lyhyet askeleet, kädet alhaalla, ei käsien vatkausta, kuminauhavaste ja katsekontakti pariin. Mutta joku mättää. Ja se joku tuntuu vuorelta, jolle on mahdoton päästä.
Muistutan itselleni, että tango ”jokaisen suomalaisen osaama perustanssi” tuntui minusta pitkään samalta - ylitsepääsemättömältä vuorelta. Mutta kun olen vuoden ahkerasti treenannut, tango on nykyään tosi rakas ja oikein odotan tangotunteja. Edelleen toki hahmotan, miten paljon tangossa on asioita joita en tanssiessani osaa/pysty toteuttamaan, mutta silti pystyn lähes joka treenikerta nauttimaan tangosta. Ja vielä runsas vuosi sitten kajahdin, kun treenisalin kajareista alkoi kaikua ihana tunteellinen tango...
Josko buggin kanssa voisi käydä samoin... Mutta se vaatisi, että lopettaisin buggin välttelyn. Nykyään pääosin kierrän buggitreenit kaukaa ja tansseissa buggin alkaessa soida lähden vaivihkaa juomaan.
Minun buggini näyttää ja tuntuu tällä haavaa lähinnä salsalta, ei buggilta. Enkä osaa salsaakaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti