Merja ja Kari Filpus opettavat taas keväällä Käpylässä neljänä lauantaina jatkotason tanssijoille neljä kertaa neljän tunnin setin suomalaista lavatangoa. Jo useampana vuonna pariskunta on vetänyt sekä keväällä että syksyllä saman tangosetin Helsingissä. Ja kurssilaisia riittää kasapäin edelleen, tosin pääosin samoja ”vanhoja” kasvoja.
Osa osallistujista on parinvaihtorinkiin osallistuvia peruslavatanssijoita (kuten minä, vaikka tanssimassa harvoin käynkin) ja osa taitavia aktiivitreenaajia ja seuratanssitasoisia kilpailijoita. Edelliset ottavat usein ystävällisesti kontaktia uusiinkin tulijoihin, jälkimmäiset tanssivat vain oman parinsa kanssa ja pysyttelevät tiiviisti omissa porukoissaan.
Viime lauantaina palasin tanssitauon jälkeen Filpusten kurssin kautta tanssin ja tangon pariin (täällä) - ja nautin. Palautin mieleen monia pieniä, mutta tärkeitä vakiotanssin perusjuttuja. Aina perustaa kerratessa opettajien jakamasta nippelitiedosta pystyy omaksumaan jotain uutta - eikä se varmaan lopu koskaan... Ja ehkä jopa pystyy siirtämään jonkun uuden jutun omaan tanssiinsa.
Liikkeelle lähdettiin tanssiasennosta. Kari korosti, että niin viejän kuin seuraajankin tulee tanssia selkeästi omassa tilassaan ja omilla jaloillaan, eikä kumpikaan saa rajoittaa tai rikoa toisen tanssitilaa roikkumalla, nojaamalla, työntämällä eikä puristamalla. Vartalokontakti on tärkeä, mutta se on kevyt. Tällöin se ja vankka, mutta puristamaton yhteinen raami mahdollistavat sen, että myös seuraaja pystyy tanssimaan aktiivisesti omaa tanssiaan. Lisänä keskivartalon hyvä kannatus ja selkeä lapatuki. Ylävartalo jalkojen päällä, ei eteen- eikä taaksepäin. Pylly tiukkana, napa selkärangassa. Yläselkä hieman pyöreä ja kyynerpäät aina vartalon etupuolella. Käsissä selvä vaste, mutta ei rautakankifiilistä.
Minulle on jäänyt huono tapa pitää oik olkavartta liikaa sivulle päin. Merja neuvoi minua laskemaan kyynerpääni rennosti hieman eteen ja alas, jolloin se asettuu helpommin vartalon eteen ja kyynärvarsi jää lähes pystysuoraan.
Seuraavaksi kerrattiin tangoaskelta. Eteenpäin aina kanta-askelin, taaksepäin päkiä edellä. Taka-askelissa myös reisi ja lonkka ojentuvat taaksepäin. Koko jalkapohja maahan joka askeleella - jalkapohja painuu maahan keinuen joko kantapäältä päkiää kohti tai päkiältä kantapäätä kohti. Taaksepäin astuessa kantapää irtoaa maasta viimeisenä, vaikka ponnistus tapahtuu pääosin päkiällä - ei ylöspäin, vaan matalana menosuuntaan.
Askel sekä eteen- että taaksepäin lähtee ja ponnistaa aina tukijalalta, jolloin askeleen pituus määräytyy tukijalan ponnistuksen mukaan. Polvet koukistuvat koko ajan menosuuntaan päin (eikä alaspäin :):) sekä eteen- että taaksepäin astuttaessa. Jalkaterät kootaan joka askeleen välissä kiinni toisiinsa - tärkeää tanssin tangomaisuudelle ja onnistuneelle vienti-seuraamiselle. Filpukset korostivat erityisesti sähäkkää jalkojen keräämistä.
Spinkäännöksissä paino enemmän päkiöillä. Käännytään päkiän päällä kantapää kevyenä, vaikka kantapää pysyykin lähellä maata. Ei siis nousta varpaille.
Lopuksi Merja muistutti, että tango liikkuu koko ajan samassa tasossa eli ei vartalon nousuja eikä laskuja. Tärkeää kuitenkin, että polvet suoristuvat askelta astuttaessa, mutta se johtuu eteenpäin, ei ylöspäin liikkumisesta. Viejä valitsee tangon alussa millä tasolla pari tanssii - ja sama taso säilyy koko kappaleen ajan. Filpukset suosivat matalaa tangoa, mikä vaatii hyvää vartalon kannatusta ja vahvoja reisiä. Mitä matalammalla tanssii, sitä pitempiä ja voimakkaampia askelia pystyy astumaan.
Mukava ja antoisa treeni perusasioiden ympärillä. Sopi minulle, ja tykkäsin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti