perjantai 31. heinäkuuta 2020

Pieleen menneet treenit

Alkuun tanssi lähti etenemään mukavasti. Huolimatta siitä, että ehdin Paville Maijan jatkotason harkkoihin vasta samalla kellonlyömällä kun ensimmäinen bolerokappale lähti soimaan. (Minähän pyrin aina saapumaan paikalle hyvissä ajoin, jotta saan rauhassa keskittyä alkaviin harjoituksiin ja mieleni nollaamiseen.)

Mutta jo toisen kappaleen aikana alkoi tuntua, että tanssin treeniparini kanssa eri kappaletta ja eri tunnelmaa, vaikka samoilla askelilla menimmekin. Eli kumpikin tanssi ikäänkuin yksin, ilman tunnetta yhteisestä tanssista. Koronatilanteesta johtuen useissa treeneissä tanssitaan koko harjoitusaika saman viejän/seuraajan kanssa, joten kumpikaan ei päässyt pakenemaan epämieluisaksi kokemaansa tilannetta.

Kyseinen viejä oli minulle erittäin tuttu - tanssikaveri, jonka kanssa olen tanssinut kymmenissä treeneissä lähes kaikkia eri lavatanssilajeja, ja rumbaboleroakin monta kertaa. Hänen kanssaan minulla on sekä hyviä että vähemmän hyviä yhteisiä rumbakokemuksia.

Missä siis vika? Vastaus on yksinkertainen - pääosin minussa. Tiesin, että treeniparini tykkää tanssia rumbaa, mutta on tanssinut pari vuotta vähemmän kuin minä ja on innostuksestaan huolimatta rumbassa vasta ”keskitasoa”. Iltaa jälkeen päin miettiessäni tajusin, että näistä tiedoista huolimatta tanssia aloittaessamme mielessäni oli ollut toive tai oikeammin vaatimus, että hän veisi minua kuin parkettien partaveitsi, jotta minä saisin vain nauttia seuraamisesta ja jopa briljeerata kuvitelluilla ”taidoillani”. Sillä hetkellä en ensinkään ajatellut, miten minä voisin edesauttaa meidän yhteistä tanssikokemustamme ja -nautintoamme. Eli lähdin lattialle täysin itsekkäissä mietteissä ja vaateissa.

Mutta mönkäänhän paritanssi tällaisella asenteella menee. Ja täysin riippumatta siitä, miten paljon tai vähän tanssijat osaavat tai yrittävät. Paritanssi on kahden tanssijan yhteinen juttu. Ja se kuuluisa tanssitaivas löytyy vain kummankin nöyrällä asenteella - tanssiparia kunnioittaen, häntä herkästi kuunnellen ja hänen liikkeisiinsä vastaten.

Tanssin jälkeen viejä ihmetteli tanssiani ja purki minulle (ystävällisesti) omaa tanssikokemustaan kysymällä, josko odotin tanssivani jonkun oman viejähaaveeni kanssa, enkä hänen - elävän, tuntevan ja epätäydellisen ihmisen - kanssa. Nolotti, mutta hän taisi osua naulan kantaan.

Toivottavasti tämä taas kerran palautti minut paritanssin ytimeen: Kaksi erilaista ihmistä kohtaa toisensa omista senhetkisistä lähtökohdistaan ollen hetken läsnä toisilleen - nauttien yhdessä tanssimisesta.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Läsnäoloa Littoisissa

Viime lauantaina osallistuin Littoisten lavalla - ekaa kertaa tänä kesänä - turkulaisen tanssikoulu Sekahaun järjestämään Tanssin Kosketus -nimiseen työpajaan. Kolmetuntiseen iltapäivään osallistui kymmenen lavatanssijaa, joista yhdistettiin viisi keskenään työskentelevää ja tanssivaa paria.

Työpajaa ohjasi Miia Lehtonen, joka kertoi lapsesta asti jatkuneen aktiivisen tanssiharrastuksen lisäksi toimivansa mm. seuratanssiohjaajana ja satuhierontakouluttajana. Miia kirjoittaa mm. Läsnäolon Hetki -nimistä blogia (täällä), jossa hän jakaa ajatuksiaan läsnäolosta, tanssista ja satuhieronnasta.

Iltapäivän aikana Miia pyrki saamaan meidät kokemaan, miten oman kehon liike resonoi tanssiparin kehossa ja hänen liikkeessään - ja toisin päin. Miten kahden erillisen tanssijan erilaiset, hyvinkin persoonalliset liike- ja tanssikielet voivat sulautua tanssivan parin yhteiseksi liike- ja tanssikieleksi, josta kuitenkin näkyy/välittyy molempien oma persoonallinen tapa liikkua ja tanssia.

Jotta paritanssi koskettaa kumpaakin tanssijaa, se vaatii molemmilta osapuolilta halua, uskallusta ja taitoa antautua avoimeen, luottavaiseen ja hyväksyvään vuorovaikutuksen parin kanssa - niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Ja rauhoittumista kuuntelemaan ja aistimaan omalla kehollaan tanssiparin kehoa, sen liikkumista ja tanssikieltä. Etenkin viejien on oltava erityisen herkällä, jotta he aistivat seuraajan kehoviesteistä, miten seuraaja haluaisi tanssia. Seuraajille tanssiparin liikekielen kuuntelu/aistiminen (seuraaminen) on usein tutumpaa, mutta kehollisen kuuntelun lisäksi seuraajilta vaaditaan myös omaa aktiivisuutta, jotta heidän oma tanssitapansa/kielensä pääsisi näkymään yhteisessä tanssissa.

Tätä kaikkea harjoiteltiin ilman musiikkia ja musiikin kanssa väliin vapaasti liikkuen ja väliin rumban tai tangon askeleiden turvin. Ja väliin soveltaen satuhieronnan (?) hyväksyvää ja läsnäolevaa painantakoskettelua. Alkuun harjoitus sujui kangerrellen, mutta loppua kohti uskallus lisääntyi, jolloin se alkoi tuntua yhä nautittavammalta.

Vaikeaa ja mielenkiintoista, mutta supertärkeää nautittavalle tanssikokemukselle.

lauantai 18. heinäkuuta 2020

Hitaasti haltuun

Kaksituntinen hidasta valssia Pavilla. Vaikea uskoa, että ennen viime tiistaita (täällä) en ollut tanssinut lähes neljään kuukauteen askeltakaan, ja siitä huolimatta solahdin yllättävän luontevasti musiikin ja tanssin vietäväksi - nauttimaan tanssimusiikista, liikkeestä ja yhdessä tekemisestä.

Maijan treeneissä jatketaan heinäkuun loppuun asti ns. paripakolla eli treenejä ennen sovitut tanssiparit tanssivat koko rupeaman vain keskenään - tanssiparia vaihtamatta. Elokuun alusta on tarkoitus palata tuttuun parinvaihto-systeemiin, ja silloin paikalle voi entiseen tapaan tulla ilman ennalta sovittua paria. Toki edelleen halutessaan saa tanssia koko illan myös paria vaihtamatta.

Torstain jatkoissa vuorossa oli hidas valssi. Väkeä oli paikalla enemmän kuin tiistaina tangon alkeissa (täällä), mutta hyvin mahduttiin. Tanssin pääosin ns. Pavin lasikossa, koska siellä pystyi paremmin säilyttämään kokonaetäisyyden. Etäisyys onnistui toki myös pääsalissa, mutta vaati viejältä jatkuvaa tarkkuutta, mikä harjoiteltaviin kuvioihin keskittyessä saattoi itse kultakin herkästi unohtua. Heinäkuun helteet olivat torstai-iltana palaamassa, ja lasikko oli yllättävän kuuma ilmanvaihdosta huolimatta. Hiki tuli, mutta nautinto oli tapissaan.

Väliin löysimme parini kanssa hitaan valssin ihanan viivyttelevän, mutta samanaikaisesti vauhdilla etenevän hitauden, ja niinä hetkinä tanssi tuntui ihanalta koko kropassa - kevyeltä ja tasapainoiselta yhteiseltä tanssilta. Välillä yhteistä hitautta ei löytynyt, ja silloin toisen mielestä jäimme rytmistä, ja toisesta liike oli liian hätäistä. Tämä korostui kappaleissa, joissa laulaja tuntui laulavan viivyttelevän tunteikkaasti ja hitaasti. Viejä kuunteli ja tanssi (ehkä) instrumenttimusiikin mukaan ja minä taas aistin koko kropallani pääosin laulajan ja sanojen tunnelmaa, jolloin jäin ehkä jälkeen. Ehkä.

Kaikki tanssiparit tuntuivat tanssivan sydämensä kyllyydestä ja nauttivan koronatauon jälkeisen paritanssin tuomasta ilosta. Ja varastoivan tanssikokemuksia koronan mahdollisen toisen aallon varalle...

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Taas tanssitaan

Ekat tanssitreenit lähes neljään kuukauteen - vau :):) Tiistaina osallistuin Astikaisen Maijan kaksituntisiin tangon alkeisiin (sic) Pavilla. Edellisen kerran olin treenaamassa maanantaina maaliskuun 9. päivänä. Silloin olin koronan takia jo sopinut tanssiparini kanssa, että me tanssimme vain keskenämme, emmekä tavanomaiseen tapaan enää vaihtaneet pareja, vaikka muut treenaajat vielä vaihtoivatkin. Tuolloin tanssimme myös tangoa - Pirjo Kärnän opissa Malmin työväentalolla.

Tanssi pitkän tauon jälkeen tuntui aaah niiin ihanalta. Alkuun kankealta ja vähän vieraaltakin, mutta treenin loppua kohti yhä luontevammalta ja tutummalta. Tangon askeleet, käännökset, otsot ja linjat onnistuivat pääosin lihasmuistista, mutta tanssin rentous ja hyvä läheisyys olivat vielä hakusessa. Tanssin edetessä huomasin, että yhä enemmän pidin silmiäni kiinni ja heittäydyin musiikin ja liikkeen vietäväksi - mutta vain hetkellisesti. Silti pääosin nautin, ja koko treenin ajan kuplin iloa :):)

Pavin treeneissä korona oli huomioitu kiitettävästi: Harjoituksiin sai osallistua vain ennalta sovitun parin kanssa eikä tanssipareja vaihdettu treenin aikana, kuten tavallisesti. Pavin molemmat tanssisalit olivat tanssijoiden käytettävissä, joten etäisyydet toisiin tanssijoihin oli helppo säilyttää. Käsidesiä oli saatavilla useammassa paikassa. Osallistujien nimet ja yhteystiedot kirjattiin ylös, jotta tarvittaessa kaikkiin saataisiin myöhemmin yhteyttä. Halitervehdyksiä ja kättelyitä suositeltiin välttämään.

Tangon alkeissa näkyi aloittelijoiden lisäksi minun lisäkseni muitakin pidempään tanssineita, jotka epätavallisen pitkän tanssitauon jälkeen halusivat lempeästi laskeutua tanssin pariin. Huomasin että ainakin omalla kohdallani se oli hyvä ratkaisu. Alkeet auttoivat alkuun ja kaivoivat nopeasti esille aiemmin opittuja taitoja, joita oman parin kanssa saattoi musiikin lomassa kokeilla ja palautella mieliin.

Koittihan se tanssin ja nautinnon hetki koronan jälkeen (tai virusaaltojen välissä), vaikka sitä oli vielä huhtikuussa vaikea kuvitella ja uskoa...

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Tanssia näkyvissä - jee

Koronatartunnat ovat Suomessa pysyneet minimissä - huolimatta lähiopetukseen siirltymisestä, urheilutreenien varovaisesta aloittamisesta sekä museoiden, elokuvateattereiden ja ravintoloiden avaamisesta. Vähitellen sähköpostiin on alkanut tippua viestejä myös tanssikouluilta ja -järjestäjiltä tanssitreenien ja -tapahtumien varovaisesta aloittamisesta. Voi että tuntuu hyvälle, vaikka en ole varma, miten ja mihin juttuihin itse pystyn tai uskallan vielä osallistua.

Keravan Taitokolmio aloittaa viikkotreeninsä elokuun ensimmäisenä maanantaina Männistön tanssilavalla Kellokoskella (yksi lempipaikoistani) ja Lasasten TanssiGuru (yksi lempikouluistani) ilmoitti palaavansa tanssin pariin Kasnäsin perinteisellä tanssileirillä 1.-2.8. - tosin koronan takia erikoisjärjestelyin. Astikaisen Maija on jo kesäkuun alussa aloittanut kaksituntiset iltatreenit Pavilla ilman parinvaihtoa ja koronan vaatimat etäisyys- ja hygieniajutut huomioiden. Samoin Pirjo Kärnän tanssiharjoitukset ovat käynnistyneet Vantaan Puistokulmassa. Tästä se alkaa - paluu paritanssin ja ilon pariin :):)

Katsotaan koska saan kirjoittaa ensimmäisen koronan jälkeisen (?) tanssipostaukseni...

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Koronatauko

Tanssiessa ollaan lähekkäin, parhaimmillaan pitkiä aikoja vartalot yhdessä kasvot lähes kiinni toisissaan. Yleensä useita tunteja putkeen tanssiparia tiheästi vaihtaen - kymmenien tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa treenin tai tanssi-illan aikana.

Tämän hetken tiedon mukaan maailmalla leviävä korona-virus covid-19 tarttuu pisara- ja kosketustartuntana eli esim pärskiessä ja käsien kautta. Virus aiheuttaa alle 60-vuotiailla yleensä lieväoireisen hengitystie-infektion, mutta vanhemmilla eli 70-90-vuotiailla tauti voi olla vakava.

Tätä miettiessäni olen päätynyt siihen, että koska olen jo 67-vuotias ja minulla on keuhkokuumeita lähihistoriassa, jätän treenit ja tanssit toistaiseksi väliin. Ehkä 3-4 viikoksi, ehkä pidempään - kunnes koronatilanne Suomessa vakiintuu.

Harmien harmi. Post-korona-aikaa odotellessa...

PS. Kaksi vuorokautta tämän oman tanssitaukopäätöksäni jälkeen monet tanssikurssien järjestäjät ovat lähettäneet sähköpostia, että heidän viikottaiset tanssitreenit ja tanssit ovat koronaepidemian takia peruutettu joko toistaiseksi tai toukokuun loppuun asti. Minulle on tullut viestejä ainakin Keravan Taitokolmiolta, Turun Sekahaulta, Helsingin tanssikursseilta, Kirkkonummen Tanssin Ilolta ja Suomen Tanssostudioilta.

Kaipaan jo nyt treenaamista ja tanssi-ystäviäni.

tiistai 3. maaliskuuta 2020

Tangon sydän


Tango perustuu hiljaisuuteen
joka on askelten välissä.

Näin tai ainakin jotain tämän tapaista sanoi tanssiguru Jukka Haapalainen joskus jossain.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Käpylän lauantai

Taas lauantai-iltapäivä Käpylässä Helsingin tanssikurssien Filpus-treeneissä - vajaa viisi tuntia suomitangoa. Normaalista poiketen tällä kertaa Markku ei ollut onnistunut järjestämään tasapareja, vaan kolme ”ylimääräistä” seuraajaa joutui vuorollaan odottamaan tanssiin pääsyä bussipysäkillä.

Yllättävän monet asiat alkavat tangossa olla jo tuttuja. Kunhan kaiken oppimansa muistaisi ja kunhan treenaisi tarpeeksi, niin aikamoinen osaaja sitä jo voisi olla. Mutta keskikastissa tässä mennään. Intoa ei mummolta puutu, ja tunnetta ja heittäytymistäkin olen tangooni saanut verrattuna alkuaikojen kankikaikkos-tanssiini.

Mitä lauantaista jäi mieleen? Kevyt vartalokontakti. Vartalovienti. Aktiivinen seuraaja, joka on aina himpun jäljessä. Lavoista pyöreä, ei tikkusuora selkä. Askel rullaa jalkapohjille ja pois. Jalat kootaan joka askeleelle. Viejä, suosi taukoja - joissa liike ei kuitenkaan pysähdy :):)

”Uutta” asiaa eli asiaa jonka olen aiemmin kuullut, mutta en ehkä sisäistänyt, oli mm. se, että vanha tukijalka kootaan tosi nopeasti uuden tukijalan viereen. Jos seuraaja kokoaa jalkansa verkkaisesti, jalka jää herkästi viejän etenemisen tielle. ”Uutta” oli  myös se, miten paljon Kari korosti jalkapohjan rullaamisen tärkeyttä tanssin tangomaisuudelle. Ja uutta äkkäys siitä, että ohittavassa vas HNNHNN-käännöksessä naisen täytyy selvästi koota jalat yhteen toisen hitaan askeleen jälkeen ja astua sitä seuraaville ohittaville nopeille askelille vasta miehen viennistä. Tärkeää on myös, että pari hakee yhteisen tanssikorkeuden (polvia koukistamalla) vasta ollessaan vartalokontaktissa ja lähtee liikkeelle vasta kun molemmat ovat valmiina.

Viejä lähtee linjaan hieman selkä edellä ja tangon linjoissa olkapäät pysyvät molemmilla samassa tasossa - toinen kylki/olka ei nouse ylös, kuten hitaissa saatetaan tehdä. Seuraaja liikkuu myös  linjoissa miehen ohjauksessa, mutta hitusen jäljessä. Käännöskohdissa seuraaja voi halutessaan venyttää liikettään hieman ”yli”.

Opin ja nautin. Taas. Ja sain tanssia...

perjantai 28. helmikuuta 2020

Kevyesti nojaten

Astikaisen torstaissa oli vuorossa vanha tango, jota opettamassa oli vanhan tangon spessupari Tomi Tuomi ja Mervi Evelä. Valtavasti innokkaita treenaajia - Puistokulman viileä juhlasalikin lämpeni nopeasti - joskin viejiä uupui.

Sitten viime näkemän (täällä) Tomi ja Mervi olivat mielestäni saaneet lisää kokemusta ja valmiutta opettamiseen, vaikka asiansahan eli vanhan tangon he ovat aina osanneet. Ja aina he ovat olleet sanavalmiita, innostuneita ja mukavia.

Tomi muistutti, että tangon askel starttaa musiikin iskusta eli iskulla tukijalka vasta alkaa ponnistaa. Iskulla viejä ei ole vielä astunut uuden tukijalan päälle. Tangon on jopa parempi liikkua hieman musiikin jäljessä kuin musiikin edellä - jos pitää valita. Ja seuraaja liikkuu hiuskarvan verran vielä viejänkin perässä :):)

Katseltuaan hetken porukan tanssia Tomi kehotti kaikkia rauhoittumaan ja rauhoittamaan tanssiaan. Rauha on vanhan tangon avainjuttuja. Ja unohtamaan foksista tutun baunssin. Ja olemaan nostelematta jalkoja irti maasta eli koko ajan vähintään jalkaterän kärki hipoo maata.

Vanhaa tangoa tanssitaan polvet suorassa - ei lukossa - A-asennossa, jossa miehen A-sakara on loivempi kuin naisen puoleinen A-sakara. Nainen tanssii vahvasti päkiöillään ja etunojassa. Tätä voi helpottaa käyttämällä korkokenkiä. Mervi kertoi itse tanssivansa suomitangoa tossuilla, mutta vanhaa tangoa mieluummin korkokengillä. Pitääpä kokeilla! Etunojasta huolimatta nainen ei nojaa vahvasti mieheen, vaan vartalokontakti pidetään mahdollisimman kevyenä. Tämä vaatii etenkin naiselta perustangoa vahvempaa oman vartalon kannatusta ja hallintaa: Pylly ei saa törröttää ja taaksepäin astutaan pitkin askelin suorilla jaloilla - myös reisi ojentuu taka-askeleeseen.

Treenin ahaa-elämys oli ”kevyt vartalokontakti”. Aiemmin olen etsinyt nojaavaa A-asentoa siten, että olen yrittänyt sananmukaisesti nojata vahvasti mieheen, mikä harvoin on onnistunut. Nyt äkkäsin, että naisen tulee etunoja-asennossakin seistä kokonaan omilla jaloillaan :):) Tämä helpotti oikean vanhan tangon asennon löytymistä.

Merviltä sain vielä henkilökohtaista ohjausta tanssiasentooni. Korjattuani asentoa hänen neuvojensa mukaiseksi, sain häneltä jopa kehuja hyvästä nojastani ja askeltamisestani :):) Mervi lohdutti, että oikean asennon ylläpitäminen on seuraajalle vaikeaa ja yllättävän rankkaa.

Tomi ja Mervi eivät tanssi aivan vastakkain, vaan Tomin vas jalkaterä osoittaa Mervin jalkojen väliin (lähes perustangon asemointi). Ylävartaloissa ei avausta. Tanssiasento on kapea. Miehen oik olkavarsi on melkein kiinni kyljessä, oik kyynerpää roikkuu suoraan alaspäin ja  kyynervarsi on suorassa kulmassa suoraan eteenpäin - ja siinä se pidetään tiukasti koko tanssin ajan. Mies tukee (raamittaa) naista oik kyynervartensa alaosalla naisen vas kyljestä. Mies ei koske kämmenellään naisen selkään, vaan kämmen roikkuu rentona alaspäin. Solmukädet voivat olla ylhäällä tai alhaalla, mutta kapeana. Vanhassa tangossa kumpikin katsoo samaan suuntaan - miehen vasemmalle ja naisen oikealle. Päät voivat olla yhdessä tai sitten ei.

Kiva ilta :):) Opin paljon ja sain treenattua oppimaani, vaikka turhautumisilta illan aikana en välttynytkään...

tiistai 25. helmikuuta 2020

Joonaksen ja Alinan hitaat

Keravan Taitokolmio oli saanut vieraakseen Joonas Kainulaisen ja Alina Mustamaan Turusta. Torstain jatkotreeneissä he opettivat hitaita. Valtavasti porukkaa ja lähes tasaparit. Innokasta ja tanssitaitoista väkeä, kuten yleensä aina Taitokolmion jatkotason treeneissä.

Kun tanssikurssin aiheena on ”Hitaat”, koskaan ei tiedä mitä eteen tulee. Yleensä kuitenkin aina odotettavissa on jotain kivaa ja persoonallista, kuten torstaina Keravallakin.

Joonas aloitti keskivartalon kannatuksesta ja ylävartalon rentoudesta: napa sisään ja lapatuki käyttöön, alaselkä vahvana ja hartiat alhaalla. Hän muistutti naisia taka-askeleesta, jossa myös reisi ojennetaan selvästi taaksepäin menosuuntaan. Näin naisen polvi ei jää miehen askeleen tielle. Ja miehen etuaskeleessa ylävartalo siirtyy eteenpäin astuvan jalan mukana. Vartalon kierroissa Joonas kehotti viejiä maltillisuuteen. Mitä alempana (polvet koukussa) pari tanssii, sitä pitempiä askeleita astutaan. Suorilla polvilla tanssiessa askeleet lyhenevät. Avauksissa nainen voi valita minnepäin katsoo, kunhan muistaa avauksen jälkeen sulkea asennon selkeästi.

Koko kolmetuntisen Joonas ”vain” soitti ihania slovareita ja kehotti porukkaa askeltamaan hitaita ”eri nopeuksilla” musiikin ohjaamana. Joka väliin hän jakeli omia käyttökelpoisia pikkuvinkkejään sekä yleisesti että yksittäisille pareille.

Viejillä oli monenlaisia tyylejä. Alkuun minulla oli yllättäviä vaikeuksia löytää yhteistä tyyliä uuden viejän kanssa, mutta onneksi loppuiltaa kohti tilanne petraantui. Alkuun minulla oli myös oman tasapainoni kanssa ongelmia, mikä puolestaan horjutti molempia tanssijoita.

Joonas ja Alina opettivat pari kivaa kuviota, joista parhaiten mieleeni jäi seuraava otsomainen kiemura. Kuvio alkaa avauksesta, jolloin nainen astuu oik jalalla taakse ja sitten vas jalalla astuessaan kääntyy miehen oik kylkeen. Avauksesta nainen kiertyy kahdella askeleella miehen eteen: astuen ensin oik ja sitten vas jalalla. Ollessaan miehen edessä vas jalkansa päällä nainen kääntyy tämän jalan päällä myötäpäivään ”otson” ja astuu miehen editse oik jalalleen miehen toiselle sivulle. Ja lopuksi nainen astuu kaksi ohiaskelta taaksepäin aloittaen vas jalallaan. Tärkeää on, että nainen pitää etumuksensa koko ajan miestä kohti, vaikka lantio kääntyileekin voimakkaasti vuorossa olevan askeleen suuntaan.

Tykkäsin tosi paljon Joonaksen ja Alinan opetuksesta. He ovat viime syksynä avanneet oman Play-nimisen tanssikoulunsa Turussa, minkä lisäksi he kiertävät yhdessä opettamassa ympäri Etelä-Suomea. Tunnilla oman koulun perustaminen näkyi mm. siinä, että aiemmasta poiketen myös Alina otti selkeästi vastuuta opetuksesta esimerkiksi jakamalla käyttökelpoisia tanssivinkkejä etenkin seuraajille.

Kiva ilta, kiva porukka ja kiva tanssilaji. Eli kiva kohdallaan.