Korona kummittelee

Viikonloppuna ihmettelimme tanssikaverien kanssa miten onnellista, kun tanssijat ja tanssikurssit ovat toistaiseksi aika hyvin säästyneet koronalta. Kenenkään korviin ei ollut kantautunut tietoa, että joku tanssikurssilainen olisi sairastunut koronaviruksen aiheuttamaan tautiin. 

Mutta - siinä paha missä mainitaan. Eilen tuli sähköpostiini tieto, että tanssikurssilla johon lähiaikoina osallistuin, oli ollut mukana tanssija, jonka koronavirustesti todettiin eilen positiiviseksi. Me muut osallistujat saimme tästä välittömästi tiedon sähköpostilla kurssin järjestäjiltä. Ko kurssista tai kokemuksistani en ole vielä ehtinyt kirjoittaa tanssiblogissani. Kurssin tarkemmat tiedot pidän omana tietonani. Ko tanssijan ja kurssin järjestäjien osalta asiasta tiedottaminen muille kurssilaisille on hoidettu mielestäni erinomaisesti. 

Kurssilaisten, opettajien ja järjestäjien onneksi kurssilla kaikki tanssivat koko ajan ”oman” tanssiparin kanssa ilman tavanomaista parinvaihtoa. Myös opettajat välttivät tietoisesti lähikontaktia, koskettelua ja tanssimista kurssilaisten kanssa. Vessoissakin oli useampi pesuallas käsien pesemiseen. Eli lähikontakteja pyrittiin välttämään ja hygieniasta huolehtimaan. 

Tänään kurssin järjestäjä välitti kaikille kurssille osallistuneille Helsingin kaupungin Epidemiologisen toiminnan antamat toimintaohjeet. Ko yksikkö hoitaa kaupungin alueella todettuja tartuntatautiepidemioita ja antaa niihin liittyvää ohjausta. Viestin mukaan ko tanssijan kanssa lähikontaktissa olleet on asetettu karanteeniin. Me muut olemme toimintaohjeen mukaan ”mahdollisesti altistuneet koronavirustartunnalle” ja meitä kehotetaan ”tarkkailemaan vointiaan tarkasti kahden viikon ajan”. Ja lisäohjeena ”hakeutumaan testiin välittömästi, mikäli lieviäkin oireita ilmenee”.

Eli näillä mennään. Toivottavaa ja todennäköistä on, että tällä kertaa vältyin koronatartunnalta. Mutta kokemus pistää uudelleen miettimään osallistumistani syksyn tanssikursseihin. Varsinkin kun lähipiiriini kuuluu kaksi korkeaan riskiryhmään kuuluvaa ihmistä, joita haluan tavata säännöllisesti. Ainakin kaksi viikkoa pidän oma-aloitteista tanssitaukoa ja olen tapaamatta riski-ihmisiä, vaikka karanteenia meille muille ei suositeltukaan. 

Katsotaan, miten toimin jatkossa. Jää nähtäväksi. Halu tanssia ja osallistua kursseille on kova, mutta...

Nappitreenit Käpylässä

Harvoin tanssitreeneistä jää tunne, että kaikki treeneissä tuntuu menevän ns. putkeen. Näin minulle kävi viime torstaina Antti Törmäsen tangon keskitaso/jatko-treeneissä Käpylän työväentalolla. 

Rakastan tangoa, ja osin tämän intohimoisen suhtautumiseni takia tangotreenit saattavat viedä minut joko tanssihelvettiin tai -taivaaseen. Viime kuukausina olen vieraillut molemmissa :) Toki useimmiten tangotunteeni pysyvät aisoissa, ja osaan suhtautua treeneihin ja tanssimiseen tyynen rauhallisesti :)

En itsekään hahmota, mitkä kaikki asiat vaikuttavat siihen josko mieleni portit avautuvat helvettiin tai taivaaseen. Torstainen treenikokemus oli vaan taivaallisen ihana. Koronasta johtuen treenasin koko kolmetuntisen - kuten jo pari kuukautta - tanssiparia vaihtamatta, mikä sinällään on minulle usein haaste. Jos toisen tapa/halu oppia ja keskittyä poikkeaa paljon omasta tavastani (mikä auttamatta tapahtuu usein), saattaa pinnani kiristyä, jos en pidä varaani. Tämä taas on täysin turhaan, sillä yleensä kaikki tiet vievät roomaan - kunhan kumpikin säilyttää kärsivällisyytensä ja suvaitsevaisuutensa, ja keskittyy omaan osuuteensa yhteisessä tanssissa.

Mutta jos väärä vaihde lähtee päälle, minun on välillä vaikea sitä pysäyttää. Varsinkin kun en vaihda tanssiparia, mikä ärtymistilanteessa toisi kummallekin osapuolelle hetken hengähdystauon, minkä aikana usein onnistun puhumaan itselleni järkeä ja rauhoittumaan. Ja tämän jälkeen yhteistanssin harjoitteleminen ”vanhan” treeniparin kanssa sujuisi taas paljon paremmin - lähes kuin tanssi :):)

Tanssitaivaaseen pääsyä treenitilanteessa edistää mm. sopivan tasoinen ja -kokoinen ryhmä, sopivan tasoinen (haastava, mutta ei liikaa) ja innostava opetus sekä läsnäoleva opettaja joka jaksaa ja viitsii antaa oppilaille myös henkilökohtaista palautetta. Puhumattakaan omasta mielentilasta treeneihin mennessä ja niiden aikana. Ja asiaa edistää myös tanssiyhteyden löytyminen oman parin kanssa. Ja positiivinen ja hyväksyvä suhtautuminen omiin ja parin tekemiin kömmähdyksiin. Ja vartalon rentous, sekä heittäytyminen musiikin ja viennin vietäväksi.

Vaikka tanssiessa, kuten muissakin ihmissuhteissa, voin vaikuttaa vain omaan suhtautumiseeni ja tapaani olla ja tanssia, niin uskaltaudun esittämään pari asiaa, joita toivoisin tanssipariltani. Toivoisin häneltä hyväksyvää suhtautumista sekä omaan että minun ja yhteiseen tanssiimme. Ja rauhallista, jäntevää, mutta rentoa vartalon kannatusta ja selkeää vartalovientiä sekä läsnäoloa yhteisessä tanssihetkessämme. Ja huumoria - kuten minultakin.

Torstaina Antin tangotreeneissä kaikki toiveeni itseni, tanssiparini ja opettajan suhteen osuivat nappiin. Ja sain nauttia hetken tanssitaivaasta :):)

Alakaaren kautta

Viime viikkoisen Lissu Konturi-Paasikon tangotreenin (täällä) jälkeen oli vuorossa Liisun valssitreeni - kaksi tuntua keskitason hidasta valssia. Sama porukka ja samat kaksi ruuhkaista pikkuvessaa :)

Taas lähdettiin liikkeelle askeleesta ja musiikin iskuista. Lissu korosti ns. alakaaren tärkeyttä eli valssin tutun yks,kaks,kol -askelsarjan aikana vartalo tekee pehmeän alakaaren eli laskeutuu ykkösellä alas ja kakkos-kolmosen aikana nousee ylös. Tarkoitus on että ylösnousu tapahtuu pääosin vartalosta ja polvista, ei ensisijaisesti varpaille nousua. Valssin nousut voi siis hyvin tehdä kokonaan ilman varpaillenousua, mutta sekin on sallittua, kunhan muistaa nousta myös vartalosta ja kyljistä.

Lissun mukaan hidasta valssia voi tanssia pitkillä tai lyhyillä askelilla, mutta tärkeää on että kakkosaskel ei jää ykkösaskelta lyhyemmäksi. Tässä ehkä valssitreenin tärkeimmät, vaikka paljon muutakin asiaa tuli...

Tukijalka käyttöön

Taitokolmion sunnuntaisessa spesiaalipäivässä vieraili Liisa Konturi-Paasikko, joka tunnetaan paremmin Lissuna - pitkänlinjan tanssinopettajana ja tanssikoulu TanssinTahti johtajaopena Sastamalasta. Neljä tuntia treenattiin tangoa ja hidasta valssia ja koronan takia koko päivän ”oman” parin kanssa ilman tavanomaista parinvaihtoa. Tämä sopi hyvin Lissulle, sillä hän kertoi opettavansa jopa mieluummin ”pysyville” pareille. Tämä mahdollistaa sen, että jokainen tanssipari saa rauhassa keskittyä omaan paridynamiikkaanasa ja vienti/seuraamisen opetteluun ja toistensa ”kestämiseen”. 

Tärkein viesti, jonka minä omaksuin Lissun parituntisesta tangon ”perusopetuksesta”, oli tukijalan käyttö. Toki tämä painottuu jokaisen tanssiopettajan opetuksessa ja toki asia on minulle jo aiemmin tuttu. Mutta Lissun koristaessa useaan otteeseen tukijalan tärkeyttä asian merkitys (etenkin) tangossa palautui vahvasti mieleeni. Asia ikäänkuin nousi taas tangotajuntani keskiöön.

Lissun sunnuntaisessa opetuksessa tuttu hokema ”askel lähtee tukijalalta” tuntui konkretisoituvan uudesta näkökulmasta. Hän neuvoi mm. ajattelemaan, että aina liikkeelle lähtiessä - riippumatta astuuko eteen, taakse, sivulle, ristiin tai paikalla - tanssija ikäänkuin työntää tukijalkaa kohti lattiaa/lattian läpi, ja voima astuttavaan askeleeseen lähtee tästä voimasta. Toinen tärkeä askeleeseen liittyvä asia on Lissun mukaan valmistautuminen. Pari sekuntia ennen liikkeelle lähtöä viejän mielessä on ajatus liikkeestä, mikä aikaansaa muutoksen viejän vartalon liike-energiassa/jännitteessä, mikä taas ilmenee ylävartalon kiertona - siis ennen kuin viejä edes aloittaa askeltaan. 

Ohje on tarkoitettu sekä viejille että seuraajille, mutta asia korostuu viejän askelluksessa. Hyvä seuraaja aistii ilmassa olevan ajatuksen ja tuntee omassa vartalossaan viejän vartalossa tapahtuvan energiamuutoksen eli liikkeeseen valmistumisen sekä viejän vartalonkierron - ja seuraa perässä omalla valmistautumisellaan. 

Tangon vartalonkierroista Lissu muistutti, että treeneissä kiertoja korostetaan, mutta lavalla vartalonkierrot ovat vähäisempiä. Hyvällä tanssijalla voi riittää jopa pelkkä ajatus, joka jo välittyy hänen vartalonsa kautta seuraajalle :) Tämä vaatii jo erittäin taitavaa viejää ja seuraajaa :):)

Askeltamisen ja vartalonkiertojen lisäksi Lissu kertasi ohiaskelten ja avausten tekniikkaa. Näissä viejän vartalo kiertyy osapuilleen samanverran. Ero on ehkä vain kiertoa seuraavassa askeleessa, jonka avauksessa viejä astuu ulkojalallaan hieman menosuuntaan nähden vasemmalle, kun ohiaskelissa viejä astuu seur askeleen suoraan menosuuntaan ns. samalle lankulle. Avauksessa seuraajan lantio avautuu/kääntyy viejän lantion taakse ja molemmat astuvat seur askeleen omalle ”kulkulankulleen”. Avausasennossa seuraajan alavatsan keskikohta nojaa viejän oik lantioon. Promenaadiaskelissa sekä viejän että seuraajan jalkaterät osoittavat viistosti toisiaan kohti, ja seuraajan parin puoleinen jalka on koko ajan viejän jalan takana.

Harjoitteluani hieman häiritsi, että Järvenpään Cava-tanssiliikuntakeskuksessa oli mielestäni koroilanteeseen nähden liikaa väkeä, käsienpesu oli mahdollista ainostaan vessoissa, joita isolle porukalle oli vain kaksi - toinen naisille ja toinen miehille, ja monet salissa olleista käsidesiä annostelevista pumppupulloista eivät toimineet. Aiemmin olen kehunut Taitokolmion ”koronajärjestelyitä” (täällä), mutta tällä kertaa tautiriskiin suhtauduttiin mielestäni liian välinpitämättömästi. Huomioni herätti, että oppilaana oleva Taitokolmion vakiopettaja Tiina Ranta ja hänen tanssiparinsa käyttivät koko treenipäivän kirurgista ”hengittävää” kasvomaskia. Tulipa mieleeni, josko minäkin?

Miten sattuikin, että tätä kirjoittaessani Taitokolmion sivuilta osui silmiini tutun tanssinohjaajan Kirsi Tarvaisen lausahdus, miten jokaisen on ”tärkeää opetella tanssimaan niin, että myös parilla on hyvä olla yhteisen tanssin aikana”? Tämä oleellinen paritanssin totuus minulta taisi kiihkeän opettelun sumentamana sunnuntaina ajoittain unohtua... Kiitos Kirsi, että muistutit :):)

Ruokatauon jälkeen jatkettiin toisella vakiotanssilla - hitaalla valssilla. Ja siitä lähipäivinä...

Tangon perustaa

Kiintymykseni ja innostukseni tavalliseen suomalaiseen lavatangoon jatkuu, tai sanoisin että vahvistuu jatkuvasti. Tangoihastukseni yltää myös perustangoa rikkoviin ja muita tansseja hyödyntäviin ns. fuusiotangoon ja tangoboleroon. Ja nykyään jopa Tahvanaisen vanhaan tangoon. Periaatteessa tykkään myös upeasta ja sensuellista argentiinalaisesta tangosta, mutta se vaatii sellaista taitoa, tasapainoa ja liikkeen hallintaa, että ikäni ja kuntoni huomioiden sen oppiminen tuntuu liian haastavalta.

Onneksi pääsin taas torstaina Kimmo ja Marika Lasasen kolmetuntisiin tangojatkoihin Espoon vpk-talolle. Yllättävän paljon väkeä ja pieni tila - ei hyvä koronakombo, mutta selvisin jotenkin kun tanssin (korona-tapani mukaan) paria vaihtamatta. Treenaajista noin puolet vaihtoi paria entiseen malliin ja puolet (sellaisistakin jotka ei-korona-aikaana vaihtavat paria) pitäytyi tanssimaan koko illan vain yhden viejän/seuraajan kanssa. 

Tällä kertaa Kimmo oli päättänyt kerrata jatkoryhmäläisten kanssa tangon perusaskelta lähtien perusperusteista eli askeltamisesta, vartalonkierrosta ja tanssiasennosta. Ja tekipä taas hvvää. 

Minä aikakin tykkäsin tosi paljon. Tosin illan päätteeksi Kimmo epäili, oliko liian pitkään vain kävelyttänyt porukkaa ympäri salia. Minulle ainakin sopi enemmän kuin hyvin, että treeni-illan kaksi ekaa tuntia keskityttiin ponnistamaan tukijalalta, luottamaan lapatukeen, rentouttamaan hartiat ja olkapäät, hakemaan ylävartalon kiertoa keskivartalosta, tuntemaan niin oman kuin viejän/seuraajan vartalon kevyt vaste ja tanssimaan koko ajan kohti paria. Musiikin, liikkeen ja tunteen viemänä :)

Ja etsimään lempeää suhtautumista omiin ja viejän ”virheisiin”. Tässä en tosin täysin torstainakaan onnistunut. Mutta ehkä sekin on anteeksiannettavaa. Useastihan onnistuin ja monessa myös me onnistuimme - yhdessä :)

Takkutangoa

Maanantaina päätin pitkästä aikaa kokeilla tangon alkeistreenejä. Josko perusteiden kertauksesta tarttuisi taas mukaan jotain uutta, kuten lähes aina on tapahtunut. Konkarina pystyy usein opetuksesta omaksumaan sellaisia pieniä nyansseja, joita aloittelijana ei lainkaan äkkää. Eli suuntasin Antti Törmäsen kolme tuntiseen tangon alkeis/keskitaso-iltaan Käpylän työväentalolle. 

Paikalla oli yllättävän runsaasti väkeä - ja muista pääkaupunkiseudun tanssikouluista poiketen poikkeuksellisen paljon nuoria 25-35 -vuotiaita naisia ja miehiä. Ja oikeita tangon ensikertalaisia ehkä neljäs-kolmasosa paikallaolijoista, mikä on paljon ja harvinaista. Joten Antti lähti todella alkeista ja koko ilta tanssittiin hajuraolla ilman vartalokontaktia, ja näin tekivät kaikki.

Antti kehotti tangoa tanssiessa viejiä ajattelemaan taakse jäävää jalkaan, ei eteenpäin astuvaa jalkaa. Tällöin askeleen voiman saa helpommin lähtemään ponnistavasta tukijalasta, eikä askeleelle tarvitse ”harpata”. Tärkeää on myös, että koko vartalo ja pää seuraavat eteenpäin astuvaa jalkaa. 

Yksi ensikertalaisista kysyi, että miten tangon saa erottumaan muista sylitansseista - mikä on tangon juju? Antti lähti etsimään vastausta tunteista. Tangoa tanssiessa näkyy ja tuntuu tunteet, tanssi menee ihon alle. Tangosta välittyy orastavaa ihastusta, pettynyttä rakkautta ja piilotettua vihaa :):)

Lopussa treenattiin vielä yksinkertaista otsoa. Nainen astuu oik jalalla taakse menosuuntaan (H), palaa takaisin vas jalan päälle kohti miehen oik kylkeä (H), astuu oik jalalla miehen oik puolelle (H) - ei kylkeen rinnalle, vähän etuviistoon, kääntää miehen kautta etuotson seisten oik jalan päkiän päällä (H), astuu astuu vas jalalla eteenpäin menosuuntaan (H) ja palaa lopuksi lähtöasentoon miehen eteen. miehen eteen.

Yllättäen perusaskeleen harjoitteleminen hajuraolla vakiparin kanssa takkusi torstaina tosi paljon. Eli ei ne alkeet konkarillekaan aina ole helppoja. Jonkinlainen tanssirauha löytyi vasta viimeisen treenitunnin aikana, eikä siinäkään ollut kehumista... 

Valssi vei

Torstaina olin Pavilla Astikaisen Maijan hitaan valssin treeneissä. Verrattuna heinäkuun lopun väliin jopa ruuhkaisiin tanssitreeneihin paikalla oli yllättävän vähän väkeä. Mikä lie tanssijoita karkottanut: Kesän viimeiset hellepäivät, töihinpaluu, koronatartuntojen lisääntyminen vai parinvaihtoon siirtyminen? Tiedä häntä...

Minulle tilanne sopi enemmän kuin hyvin: Minulla oli tuttu vakipari ja nyt oli vielä tavallista runsaammin tilaa ja etäisyyttä tanssia - Pavin sivulasikko oli lähes yksin minun ja tanssiparini käytössä :) Mutta toki harmittaa työtään harjoittavien tanssiopettajien puolesta.

Hidasta valssia mentiin sekä hitaan että nopeamman valssimusiikin tahtiin. Molemmissa on omat haasteensa. Hidas hidas valssi on tosi hidasta ja vaatii pitkää askelta, selviä vartalon kiertoja, nousuja ja laskuja sekä hyvää - jopa erinomaista - tasapainoa. Nopeassa hitaassa valssissa tulee herkästi kiireen tuntu, vaikka rytmisesti tanssisi ihan oikein. Ratkaisu tähän saattaa olla se, että tyytyisi astumaan lyhyempiä askelia, mutta selvän kakkosaskeleen eli lyhyt ykkönen ja (puoli)pitkä kakkonen ja kolmas yhteen - unohtamatta (rauhallista) laskeutumista.Maija muistutti, että valssissa viejän tulee astua ykkösaskel määrätietoisesti, ponnekkaasti ja vauhdilla, mikä lennättää parin pitkälle kakkosaskeleelle. Perusvalssissa ykkösaskel on pidempi kuin kakkonen, kun hitaassa valssissa kakkosaskeleen tulisi olla ykköstä pidempi.

Illan aikana harjoiteltiin mm. naisen käden alituksia sekä myötä- että vastapäivään. Oik käännöksen alun jälkeen nainen astuu oik jalallaan suoraan kohti viejää (yks) jatkaen vas jalalla vielä eteenpäin menosuuntaan (kaks) ja vasta kolmosella viejä ohjaa naisen kääntymään vastapäivään naisen oik käden alitse ja seuraa perässä. Kääntymistä voi jatkaa toiseen suuntaan. Silloin viejä ohjaa (työntää) naisen astumaan vas jalalla suoraan taakse menosuuntaan (yks) ja kakkos-kolmosella kääntää naisen tämän oik käden alitse myötäpäivään. Käännösten välissä on tärkeää, että viejä laskee välissä ohjaavan kätensä alas. 

Kivasti ja hikisesti meni. Yllätyin, miten moni oli jo valmis vaihtamaan tanssiparia viiden minuutin välein kymmeniä kertoja illan aikana. Kateellisena katselin, mutta toistaiseksi itse tanssin paria vaihtamatta - koronan sanelemana...

Rumba jopa sujui :)

Maanantaina Malmilla oli kaksi tuntia Pirjon rumbaa. ”Taas”, sanoisi joku, mutta minä sanon ”Hyvä!”, sillä rumbabolero on nykyään tangon lisäksi suosikkitanssini. Suosikkini siitä huolimatta, että edellinen rumbakokemukseni oli fiasko (täällä). 

Pirjo Kärnän tanssitreeneissä vaihdetaan taas (koronan ”jälkeen”) tanssiparia - kuten monissa tanssikouluissa (vielä) tällä hetkellä. Mutta minä, kuten jokunen muukin, tanssii edelleen koko 2-3 tuntia kestävän treenin saman tutun parin kanssa. Koronan takia - sillä tykkään todella paljon parin vaihtosysteemistä ja tekisin niin nytkin - mieluusti. Mutta...

Malmille oli kertynyt tuvan täydeltä tanssi-intoisia ihmisiä - ehkä jopa liikaa Malmin ahtaaseen työväentaloon. Tasaparit, alkuun jopa ylimäärin miehiä - mikä on rumbatreeneissä harvinaista. Useita harvemmin Malmilla nähtyjä taitavia tanssijoita - ilmeisesti ”turvalliset” treeni- ja tanssimahdollisuudet ovat vielä vähissä. Väenpaljouden takia siirryin alusta alkaen parin kanssa tanssimaan viereiseen kahvioon, jossa paikallaan pysyvää rumbaa mahtui hyvin harjoittelemaan.

Ensimmäinen treenitunti oli samaa (vähän epätoivoista) yhteisen tanssin hakemista kuin edelliskerralla, mutta yllättäen toisella tunnilla löysimme parin kanssa yhteisen rumban, ja tanssi alkoi sujua ja jopa ajoittain tuntua nautittavalta. Eli kyllä se sieltä pikkuhiljaa löytyy, se yhteinen tanssinautinto rumbankin osalta. Pitää muistaa määrätietoinen ja riittävän hidas - pidätelty - ykkös-kakkosaskel (1,2) ja ns. nopeilla kolmos-nelosaskelilla siirtää myös ylävartalon paino käymään selkeästi (eteen/taakse) astuvan jalan päälle (kol) ja takaisin (nel). Ja laskea rumban rytmiä yks,kaks,kol,nel eikä hidas,nopea,nopea - Sannu Heikkilän ohjeen mukaan (täällä ja täällä)

Pirjo opetti ainakin kolme erilaista, pienessä tilassa tehtävää kivaa kuviota, jotka vaativat selkeää ja oikea-aikaista vienti. Viennin onnistuessa seuraaja pystyy astumaan omat askeleensa vientiin luottaen, kunhan hän pitää huolen että muistaa ja malttaa rauhoittua viennin kuunteluun.

Kivaa, iloista ja rentouttavaa. Odotetaan, mitä koronan mahdollinen toinen aalto tuo tullessaan. Teen omat päätökseni viikottain koronatilannetta ja päättäjiä seuraten...

Foksi - mainettaan parempi

Männistön maanantaissa ehdittiin tanssia tangon (täällä) jälkeen vielä vajaa tunti foksia Jyrki Keisalan ohjauksessa. Alkuun Jyrki sanoi, että hänen mielestään tanssikansa pitää turhaan foksia tylsänä tanssina. Jyrkistä rento, rytmirikkoinen ja ilakoiva foksi on mainettaan parempi, joskin aiemmin hänkin usein tölvi foksia. Minä olen aina ollut ehdottomasti samaa mieltä: Foksi on helppo ja hauska tanssi, jota voi veivata monella tavalla ja joka mahdollistaa ihanan hulluttelun.

Foksin juju on yksinkertaisessa baunssissa, joka tehdään askelten välissä. Mutta saman kappaleen aikana - eri musiikin kohdissa - voi baunssillisen perusfoksin lisäksi tanssia vaihtoehtoisesti myös pitkiä (hitaita) askelia ilman baunssia tai ekstralyhyitä askelia kaksoisbaunssilla, vähän kaksoisbaunssifuskun (täällä) tyyliin. Omassa foksissani (single)baunssi ja baunssiton askel ovat jo pitkään olleet arkipäivää, mutta kaksoisbaunssi oli uusi tuttavuus - ja vaikea.

Ja sitten vaan tanssittiin, eikä kukaan tainnut enää kiertää lavaa HHNN-rytmillä :):) Putte-possun sanoin: Ja kaikilla oli nii’in muu-kaa-vaa...

Tangokävelyä, ilman kuvioita

Männistön treeneissä opettajamme Jyrki Keisala haastoi meidät tanssimaan tangoa ilman yhtäkään käännöstä tai kuviota eli vain askeltamaan tangoa, jota hän nimitti askeltangoksi. Jyrki halusi, että saamme konkreettisesti kokea, että tango voi olla vain (tai myös) läsnäolevaa kävelyä musiikin ohjaamana. Hyvä tango ei hänen mukaansa vaadi monimutkaisia kuvioita. Ja tähän opettajan näkemykseen yhtyivät ainakin lähes kaikki seuraajat :):)

Tunnin alkuun harjoitelimme tangokävelyä soolona. Askel lähtee tukijalalta, myös taaksepäin liikuttaessa eli seuraajalla. Jyrki kertoi, että askeleeseen saa enemmän tangon tuntua, kun ajattelee, että ponnistus lähtee tukijalan kantapäältä, ei päkiältä joka oikeasti eteenpäin astuttaessa irtoaa viimeisenä lattiasta. Tosiasiassahan tangoaskel ikäänkuin rullaantuu jalkapohjaa pitkin. 

Eteen- ja taaksepäin astuttavat askeleet astutaan määrätietoisesti ja suoraan eteen tai taakse, ei epämääräisesti harottaen. Jokaisen askeleen pitää olla myös niin vakaa, että sekä viejä että seuraaja pystyvät halutessaan - tasapainon kärsimättä - pysäyttämään oman liikkeensä jokaiselle askeleelle, myös nopeille. 

Sooloharjoittelun jälkeen asetuimme parin kanssa vakiotanssiasentoon ja viejä alkoi astella musiikkia kuunnellen hitaita ja väliin nopeita askelia eteen, taakse tai sivulle, mutta ei käännöksiä eikä kuvioita. Sen sijaan stop- ja täp-askeleet olivat sallittuja, rytmin muutokset ja painon vaihdot jalalta toiselle jopa toivottavia. Tarkoitus oli että pari löytää yhteisen, hyvältä tuntuvan tavan tanssia ja tulkita soitettavaa musiikkia. Ja yrittää saada jopa vastavuoroisuutta vientiin siten, että myös viejä kuuntelee seuraajaa herkällä korvalla ja aistii, koska tämä haluaa esim. hidastaa, nopeuttaa tai pysäyttää yhteistä tanssia. Jyrki vakuutti, että tämä on mahdollista, kunhan viejä ei nukuta seuraajaa pitäytymällä vain tutussa ja ennalta-arvattavassa HHNN-rytmissä ja kun sekä seuraaja että viejä ovat molemmat koko ajan hereillä ja vahvasti läsnä. 

Tuntui että me onnistuimme, sillä tangokappaleen loputtua Jyrki sanoi että läsnäolon tunne lavalla selvästi voimistui ja tunnelma sähköistyi kivasti. Askeltango tuntui hyvältä ja rauhoittavalta sekä nautittavalta ja läsnäolevalta, eikä yhtään pitkävetiseltä. Yksi kokenut seuraaja kertoi, että hän on tanssinut yhden parhaista tangoistaan astumatta askeltakaan. Tähän minun taitoni ei vielä riitä :):)

Pääasiassa koin seuraavani herkästi viejää, mutta en osannut vielä ottaa väliin viejän roolia enkä kokenut että viejäni olisi sitä ”pyytänyt”, kuten Jyrki toivoi. Ehkä senkin aika vielä koittaa...