torstai 24. elokuuta 2017

Kansallispuku kutsuu

Olin keskiviikkona kolmannen kerran Merimelojien majalla ja tykkäsin - ihmisen kokoinen lava paraatipaikalla meren päällä. Tanssijat saavat musiikin lisäksi nauttia ikkunoiden edessä aukeavasta merestä, lahdessa sukeltelevista vesilinnuista, rannassa lähtöä ja paluuta tekevistä kanooteista ja kilpasoutuveneistä sekä illan edetessä myös auringonlaskun punaamasta taivaasta. Ja minun iltani kruunasin tietenkin se, että sain tanssia!

Eilen tansseja tahditti viisihenkinen Rytmikonkarit, joka soitti paljon humppaa, polkkaa ja jenkkaa. Kuten odottaa sopiikin, kun Merimelojien tanssit järjestää Helsingin Kansantanssin Ystävät (täällä).

Lavatanssikursseilla olen toistaiseksi jättänyt perinteiset kansantanssit väliin, lukuunottamatta yhtä polkka- ja yhtä humppatreeniä. Polkan poljento tuntui vaikealta (täällä), mutta kävelyhumpasta nautin (täällä).

Kun orkesteri soittaa humppaa, polkkaa tai jenkkaa, minusta tuntuu välillä vaikealta erottaa niitä toisistaan - hävettää edes tunnustaa. Mutta näin oli lavatanssienkin kohdalla, ennenkuin aloin aktiivisesti opetella tanssimista. Minun oli aiemmin vaikea erottaa jopa valssia tangosta - mikä nyt tuntuu uskomattomalta. Ja tapahtuihan eilenkin, että tutun viejän kanssa arvuuttelimme, oliko alkava kappale foksia vai tangoa - onneksi tanssiopemme vihjasi, että kyseessä on "hitaat" - tuo kaiken nojailun kattava outous (täällä).

Ehkä jos lähtisin humppamusiikin rytmissä rohkeasti askeltamaan, oikeat askeleet löytyisivät itsestään. Jollakin tasolla niin humpan, polkan kuin jenkankin rytmi ja askellus on sisälläni, vaikka en niitä vuosiin ole tanssinutkaan. Kouluaikanani tyttöjen voimistelutunnilla opetettiin ja tanssittiin tyttöpareina kansantansseja. Jo silloin tykkäsin. Sieltä menneestä se nousisi, se poljenta - lihasmuistista, tietoisuuden ohittaen.

Tanssien jälkeen kävi mielessä, että voisihan sitä mennä kansantansseja oikein opettelemaan muiden kansantanssijoiden kanssa. Netistä vähän katselin, mutta ainakin kaikki Kansantanssin Ystävien tanssiryhmät näyttävät olevat tarkoitettu aiemmin tanssineille, ja muiden tahojen aloitusryhmät on suunnattu lähinnä nuorille. Mummin täytynee tyytyä muistelemaan 1960-luvun jumppatuntien oppeja - ja toivoa osaavaa ja kärsivällistä viejää.

Mutta kun kaapissakin olisi Äitimuorin äidin eli 1890-luvulla syntyneen Alma-mummin Kymenlaakson puku päähineineen ja kenkineen ehjänä ja sopivana odottamassa :):)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti