sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tangoa videolle

Lauantaina oli koko iltapäivä tangoa Vantaan Puistokulmassa (täällä) - opena Joonas Kainulainen tanssikoulu HappyDancesta (täällä). Mukava ja selkeä ope, jonka ohjeista uskon olleen hyötyä myös viejille.

Alkuun Joonas kertasi tangoasentoa. Selkeä jaloista lähtevä noja rintakehällä pariin, mikä lähikontaktista huolimatta jättää kummankin jaloille kunnolla tilaa liikkua. Jotta mies voi nojata naiseen, täytyy naisen nojata mieheen, ja päinvastoin. Tärkeää on nojaamisesta huolimatta seisoa omilla jaloillaan. Yläkroppa ilmavana - ilmapallona, kuten Joonas kuvaili - ja hyvin kannateltuna. Naisia Joonas neuvoi pitämään pään suorassa linjassa eikä selän noja-asennon jatkeena, koska muutoin pää saattaa ikäänkuin kaataa naista eteenpäin. Nainen pitää vas kätensä miehen yläselässä/niskalla yhtä "pitkällä" kuin mies pitää oman oik kätensä naisen selässä.

Kyseessä oli keski/jatkotaso, jossa nipinnapin pysyin mukana. Mutta pysyin kuitenkin, mitä nyt viidennen tunnin aikana aloin herpaantua ja väsyä. Perusaskelta Joonas ei ymmärrettävästi enää kerrannut, mutta opetti useamnan kivan ja lavalla käyttökelpoisen kuviopätkän, joihin en osaisi viejää seurata, jolleI kuvio olisi treeneistä tuttu. Tehtiin mm. avauksia, pyörityksiä, otsoja eteen- ja taaksepäin. Joonas korosti, että vaikka askeltaessa jalat vedetään usein yhteen, jalkojen liike ei pysähdy, vaan etenee koko ajan välillä jähmeästi jarruttaen ja välillä sähäkän rivakasti.

Naisen otso-käännös taaksepäin lähtee (kuten eteenpäinkin) oik jalalla, mutta kääntyy myötäpäivään ympäri eli poispäin miehestä. Käännökseen lähdetään kun mies on kääntänyt naisen sivuttain eteensä niin, että naisen varpaat osoittavat naisen oikealle. Nainen kiertää oik jalkansa takakautta vasemmalle, kääntyy miehen ohjauksessa uudelleen siten että nyt jalkaterät osoittavat vasemmalle, ja nainen astuu takaisin takakauttaan oikealle. Koko ajan miehen edessä.

Kaikki kuviot vaativat jo hyvää vientiä ja jäntevää seuraamista, jotka kumpikin sujuvat paremmin ja kevyemmin kun tanssijoiden "keskusta" eli keskivartalo on kunnossa. Ja se on juuri se kohta joka vanhalla aloittelijalla pettää ja nikottelee - sekin. Mutta tanssi sujuu yleisesti kuitenkin paremmin kuin pari vuotta sitten, jos mummia yhtään lohduttaa...

Ekaa kertaa videoin tunneilla opetut kuviot, jotka monet opet treenitunnin lopussa juuri kuvaamista varten kertaavat. Aiemmin olen ajatellut, että turha homma, en niitä kumminkaan myöhemmin tule katsoneeksi. Mutta kuinkas sitten kävikään? Jo samana iltana tiirailin innoissani tallentamaani tangopätkää, ja sama jatkui pyhäaamuna. Mieleeni palasi ja tarkentui monia tunnilla opetettuja asioita ja kuvioita. Joten älä koskaan sano ei koskaan.

Mitä enemmän harjoittelen ja opin, sitä enemmän alan tangosta pitää, vaikka se välillä tuntui ja tuntuu lähes toivottomalta. Ja ehkä tai jopa todnäk videoin kuvioita jatkossakin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti